Olen tuntenut useiden miesten painon päälläni, tuntematta muuten mitään. Kasvot vaihtuvat, mutta katse on sama ja kosketukset yhtä vaativia.
Sä halusit pitää kädestä kiinni ja ottaa syliin, silittää hiuksia. Suljin silmäni ja yritin keskittyä, tuntea edes jotain.
En onnistunut.
Osaan katsoa silmiin ja valita oikean valheen. Osaan sen niin hyvin, että välillä melkein hävettää. Todellisuudentaju on hämärtymässä, en erota kunnolla mihin minä lopun ja mistä valheet alkavat. Kaikki on kiotoutunut yhteen, olen sitä ja tätä, kaikkea ja en yhtään mitään.
Olen kehittänyt uuden kaavan, uuden selviytymiskeinon. Puhun paljon, mutten kerro mitään, sanon sen mitä te haluatte kuulla. Kiedon pikkusormen ympärille, käytän ja tulen käytetyksi, puen päälleni ja poistun jälkiä jättämättä.
Olen oppinut minimoimaan tunteet elämässä muutenkin, on helpompi olla välittämättä.
Ja näin on hyvä.
