tuntematta mitään

Olen tuntenut useiden miesten painon päälläni, tuntematta muuten mitään. Kasvot vaihtuvat, mutta katse on sama ja kosketukset yhtä vaativia.

Sä halusit pitää kädestä kiinni ja ottaa syliin, silittää hiuksia. Suljin silmäni ja yritin keskittyä, tuntea edes jotain. 

En onnistunut.

Osaan katsoa silmiin ja valita oikean valheen. Osaan sen niin hyvin, että välillä melkein hävettää. Todellisuudentaju on hämärtymässä, en erota kunnolla mihin minä lopun ja mistä valheet alkavat. Kaikki on kiotoutunut yhteen, olen sitä ja tätä, kaikkea ja en yhtään mitään.

Olen kehittänyt uuden kaavan, uuden selviytymiskeinon. Puhun paljon, mutten kerro mitään, sanon sen mitä te haluatte kuulla. Kiedon pikkusormen ympärille, käytän ja tulen käytetyksi, puen päälleni ja poistun jälkiä jättämättä.

Olen oppinut minimoimaan tunteet elämässä muutenkin, on helpompi olla välittämättä. 

Ja näin on hyvä.

200 km

En osaa sanoa missä vaiheessa järki katosi. Tälläisinä hetkinä toivoisin, että olisi sanat ja rohkeus käyttää niitä. Rohkeus toimia.
Huomaan toistavani taas itseäni, suljen hiljalleen niitä samoja ovia, elän reunalla ja varon jokaista askelta.

Olen miettinyt teitä paljon, sinua varsinkin. En tiedä onko meistä enää mihinkään, puhkikulutettuja unelmia ja merkityksettömiä sanoja. Lupasin tulla käymään joskus, istua syliin ja antaa suudelmia. Aion pitää lupauksestani kiinni, mutta sun täytyy odottaa. Nyt olen liian hajalla liikkumaan.

Varpaat ovat alkaneet taas jäätymään, niin kuin viime syksynä Töölönlahdella. Hymyilin silloin yhtä vaivalloisesti kuin nytkin, muistatko?

Koitan olla juoksemata karkuun.

osaan nykyään tehdä ratkaisuja itse, ottaa vastuun teoistani ja olla onnellinen. elämää on turha miettiä liikaa, vastausten etsiminen on usein hyödytöntä ajantuhlausta ja välillä mua naurattaa kuinka tyhmiä ihmiset on. antakaa olla, päästäkää irti ja eläkää.

se, että joku luulee tietävänsä mitä mun pään sisällä liikkuu saa mut aina vihaiseksi. se, että lokeroidaan aikaisempien tekojen tai sanojen perusteella. tunnetaan muka niin hyvin, ja vitut. kannattaa välillä tarttua puhelimeen ja kysyä mitä kuuluu. ihmiset kasvaa ja muuttuu, kokoajan. samaan suuntaan vai ei, on aina kahdesta osapuolesta kiinni.

välillä on hyvä miettiä missä vaiheessa raja tulee vastaan. päivittää ajatukset, tunteet ja ihmiset. päätin jo kauan aikaa sitten, etten koskaan tule olemaan kenenkään kakkos vaihtoehto, b-suunnitelma. tekee hyvää päästää irti, olla vähän itsekäs.

sanojen merkitys katoaa ilman tekoja.

muuttoautot tekee  mun olon levottomaksi. katson ikkunasta kuinka ihmiset kantaa muuttolaatikoita sisään ja ulos. tekisi mieli huutaa, että lopettakaa, pysäyttää kaikki.
elämä tuntuu olevan pelkkää välitilaa.

mulla on kaksi paikkaa joihin paeta iltaisin, sinne epämukavalle sängylle liian pienen peiton alle ja siihen isoon nojatuoliin. se oli kaikki leikkiä, mä en vain tainnut ymmärtää sääntöjä.
palaan välillä tyhjiin lupauksiin ja sanomatta jätettyihin sanoihin.

sä kysyit oven suulta, että kai mä tiedän kuinka kaunis olen. näytin sulle kieltä, käännyin ja yritin koota itseni. se oli yksinkertainen kysymys, mutta se rikko kaikkea mistä oltiin sovittu. en mä tätä halunnut,  meidän piti aina kulkea eri tahtia.

mulla on tarve pitää ääntä, vaikken ole koskaan osannut puhua.
jos mä olisin osannut sanoa ne oikeat sanat, koskettaa oikealla tavalla. jos mä olisin osannut antaa jotain.

kutsuisitko mua nyt kullaksi?

pakastemustikoita

pyyhin pois kaiken entisen, pakkaan kaiken laatikoihin ja heitän menemään.
aloitan puhtaalta pöydältä, aloitan puhtailta lakanoilta vieraan miehen kanssa, jonka heitän sitten menemään.
kiitos ja ei tarvitse soitella.

tuntuu, että kaikki on hitaasti särkymässä, kaikki mun sisällä on palasina. mutta hyvällä tavalla, musta muovautuu joku toinen, ei välttämättä parempi, mutta toinen.
 siitähän mä olen aina uneksinut.

mä olen mestaritaikuri; en kerro mitään, hymyilen ja puren huulta, sanon sen mitä niiden katse käskee mun sanovan. hetken ollaan yhtä, ne kuiskii kauniita sanoja korvaan, kunnes suljen oven ja katoan. katoamistemppu.

se loistaa teidän katseista, ette hyväksy, ette ymmärrä.
en minäkään
teitä
enää