pyyhin pois kaiken entisen, pakkaan kaiken laatikoihin ja heitän menemään.
aloitan puhtaalta pöydältä, aloitan puhtailta lakanoilta vieraan miehen kanssa, jonka heitän sitten menemään.
kiitos ja ei tarvitse soitella.
tuntuu, että kaikki on hitaasti särkymässä, kaikki mun sisällä on palasina. mutta hyvällä tavalla, musta muovautuu joku toinen, ei välttämättä parempi, mutta toinen.
siitähän mä olen aina uneksinut.
mä olen mestaritaikuri; en kerro mitään, hymyilen ja puren huulta, sanon sen mitä niiden katse käskee mun sanovan. hetken ollaan yhtä, ne kuiskii kauniita sanoja korvaan, kunnes suljen oven ja katoan. katoamistemppu.
se loistaa teidän katseista, ette hyväksy, ette ymmärrä.
en minäkään
teitä
enää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti