on niin levoton olo koko ajan, koska mä tiedän, ettei asioiden kuuluis olla näin. pitäis olla niin paljon parempi, enemmän ja vähemmän. on turhauttavaa kun ei ymmärretä. kun ei oteta todesta. ei muutamat hienot elämän viisaudet mitään pelasta.
oon kyllästynyt sanoihin, varsinkin niihin kauniisiin. kyllästynyt vakuutteluihin ja ohjeisiin. kyllästynyt siihen, ettei mikään koskaan muutu. ajatukset, päivät, elämän tilanne ja tunteet on tasan samoja kun vuosi sitten. eikä mikään pelota mua niin paljon kun ajatus siitä, että asiat jää näin, ettei mikään koskaan tule muuttumaan.
yhtenä päivänä huomasin, että olin luopunut toivosta, ettei sitä enää ollut.
se tekee mut kamalan surulliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti