en nykyään ole muuta kuin heijastus ikkunasta tai peilistä, ohi ajavasta autosta. nauran ihmisille, jotka tekee kirjoitusvirheitä, vaikka itse olen se, jolla on koulut kesken. en tidä onko maailma mun sisällä vai ympärillä muuttunut, vaihtunut toiseen, mutta mikään ei nyt kohtaa. ihmiset, jopa ne tutut tuntuu kaukaisilta, kaikki on taidettu jo sanoa, loppuun kulutettu.
ja kun äänet sisältä on vaienneet, sataa syytökset ulkoa.

tee jotain
se tekis sulle hyvää
rakastu
tartu hetkeen
ei se riitä
päästä irti

kuka antoi vallan arvostella. millä oikeudella kukaan voi tulla ohjaamaan toisen elämää.
haluaisin, että joku ymmärtäisi hiljaisuuden, ne ajatukset joille ei löydy sanoja. en jaksa enää selitellä, toistella samoja asioita. joo. joo.
en jaksa istua baareissa, puhua syvällisiä tai pohtia elämää. ei kiinnosta enää.
tanssitaan mielummin, juodaan liikaa ja mietitään vasta myöhemmin.

kompassikaan ei kuulema aina osoita pohjoiseen.
en tiedä osaanko kääntyä sen mukana.