Kaikki alkaa pienistä hetkistä. Katseesta, jossai saattoi olla pientä ivaa tai heijastuksesta, jossa näkyy taas se kaikki väärä. Kun huomaa palanneensa huomaamatta lähtöruutuun ja kaikki tuntuu mahdottomalta.
Olen ollut kärsivällisen, olen kuunnellut ja kyseenalaistanut. Olen astunut mukavuusalueeni ulkopuolelle ja ollut pelkäämättä. Ja silti valo sammui, enkä tiedä miten tästä tulisi jatkaa.
Ymmärrän sinua nyt paremmin. Ymmärrän mitä tarkoitit, kun sanoit ettet olisi tässä jos sinulla olisi mahdollisuus.
En minäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti