tuntuu hyvältä olla tässä, kaikessa ristiriitaisuudessaankin. hahmotan ja tiedostan, mutten ymmärrä ja se on ihan okei. mä saan olla vähän tyhmä ja hukassa.
mietin viime talvea ja sitä tyhjyyttä, jonka vallassa kaikki oli. nyt se on poissa tai ainakin täyttynyt enkä mä pelkää talven tuloa. tuntuu turvalliselta kääriytyä kaulahuiviin ja juoda teetä, olla siinä toisen sylissä.
edelleen toivon enemmän ja parempaa, mutta tällä kertaa jaksan odottaa, vaikka mun levoton mieli yrittääkin välillä sanoa muuta.
olen vahvempi kuin koskaan aikaisemmin ja tiedän missä mun juuret on. ne on siellä täällä ja hajalla, mutta silti oudon vahvat ja tiedän, että ne kestää.
olen ehkä naivi ja sinisilmäinen, mutta ainakin voin sanoa eläväni.
mä taidan sittenkin kuulua tänne.
Voi rakas rakas rakas! hymy* ihanaa lukea sun kevyitä ajtuksias. pus onni on olla ystäväsi kuule.
VastaaPoista