kirjoitan kattoon mulla on paha olla ja hymyilen samalla. katon rajasta kaikki näyttää hetken selvältä. se on jännä tunne, että on yksin koko maailmassa. alas tullessa, askelma askelmalta hämmennys kasvaa.
en ymmärrä, miksi mun pitäis unohtaa. miksen saa muistaa ja rakastaa. ympyrät pitää sulkea, miksi?
ne on kaikki mitä mulla on, ne määrittää mut. kesken jääneitä tarinoita, elämä hajalla siellä täällä. mitä mulle jää jos ne viedään pois?
mä en oo koskaan osannut puhua. älkää huolestuko, luvatkaa olla huolehtimatta.
ei ketään pakoteta uimaan jos ei osaa, sehän vois hukkua.
älkää pakottako mua puhumaan, mä saatan myös hukkua.