Askeleeni kulkevat taas taaksepäin, luonnottomasti ja aivan liian varmasti. Äänet vaimenevat ja värit haalistuvat päivä päivältä. Pelkään pian katoavani kokonaan.

Toivoisin, että joku ymmärtäisi tämän tyhjyyden. Kun ajatukset ovat kadonneet, eikä ole mitään mistä ottaa kiinni.
Tai tämän yksinäisyyden. Kun on muuttunut vieraaksi kaikille, kun tuntuu puhuvan eri kieltä kuin muut.
Tai tämän pelon, joka lamaannuttaa, estää toimimasta, vaikka tietää, ettei mitään pelättävää ole.

Toivon, että joku ymmärtäisi minua. Nyt kun kaikki on sekaisin ja hajalla. Kun tuntuu, että valoni on sammunut ja kaikki se hyvä kadonnut, kaikki rakentamani romahtanut.

Toivon, että joku näyttäisi paikkani, osoittaisi että tällä kaikella on jotain merkitystä.

Toivon, että joku vielä jaksaisi uskoa, kun oma uskoni on tainnut hukkua tähän pimeyteen.

Toivon, että askeleeni kulkisivat taas eteenpäin.