Unettomia öitä on pahinta viettää yksin, kun sängyssä on liikaa tilaa ja lakanoista on hävinnyt tuoksusi. Katsoisin mielummin levollisia kasvojasi, valvoisin haurasta untasi.

Näinä öinä matkustan kauas. Matkustan tottuneesti menneisyyten, palaten aikaan jolloin oli vain me, kun olin vielä tyttösi. Enkä kaipaa enää sinua, mutta toivoisin jonkun tuovan tähän yksinäisyyteen järkeä.

Huomaan kadottaneeni satamani, seilaan yksin ilman suuntaa tai karttaa, mukanani vain kelvoton kompassi. Unohdin teidät rannalle, lähdin sanomatta mitään ja silti odotatte yhä hymyillen.

En tahdo kertoa enää retkistäni, suudelmista tai tästä kaiken valtaavasta yksinäisyydestä. En osaa vastata kysymyksiinne, enkä kestä katseitanne. Ajatuksistanne on tullut vieraita, enkä tiedä kuinka teille tulee puhua. Olen ajautunut vahingossa liian kauas, olen muukalainen seurassanne. En koe enää sopivani, en väliinne sohvalle tai pöydän toiselle puolelle. En tiedä kasvoinko ohi, vai jätinkö kasvamatta kokonaan.


On löydettävä uusi satama, uudet hymyt, uusi tuoksu.