En osaa sanoa ei, vaikka mun ei tee mieli. Olen oppinut miten sinulle tulee puhua, sanon kaiken oikein. En vaadi, toivo tai usko.

Ja kun keskittyminen herpaantuu, unohdan sanat ja kylmyyden, vaikenen ja poistun.
Suoritan kaiken tarkasti, se kaikki on kuin kaunista rituaalia, teen sen hartaasti ja huolella. Puen päälleni, sidon kengännauhat tiukasti, vedän vetoketjun ylös asti ja laitan hupun päähän. Lyön oven kiinni ja juoksen.

Karkuun teitä.
Karkuun sinua.
Ennen kaikkea karkuun itseäni.

Juoksen niin kauan, että jalat ovat hapoilla ja hengittäminen vaikeaa. Juoksen niin kauan, että voimat meinaavat loppua, ja sitten lisään vauhtia. Juoksen kunnes ajatukset hiljenevät.
Ja lopulta on vain hiljaisuus, korvia vihlova hiljaisuus.
Hymyilen, käännyn ja juoksen kotiin.

Tuijotan suihkun seinää lasittunein katsein.
Keho on turta,
Mieli on turta.

Ja osaan taas sanoa kaiken oikein. Puhua teille, puhua sinulle.
Osaan taas sanoa kaiken oikein, kaiken paitsi kieltävän vastauksen.

Lähtölaskenta on alkanut, olkaa hyvä ja kiinnittäkää turvavyöt.