En tahdo selitellä tai tuntea, saan teiltä sen mitä tarvitsen, enkä yhtään enempää. En jätä itsestäni johtolankoja tai vihjeitä, on kuin mua ei olisi olemassakaan. Unohdan ja unohdun. Ja jos kävelette vastaan myöhemmin, vaihdan kadun puolta ja juoksen nauraen karkuun.
Unohdan uudelleen.
Huomasin olevani hetkellisesti hukassa, en luottanut itseeni vaan kuuntelin toisia. Pelkäsin menettäneeni kaiken sen, jonka eteen olin nähnyt niin paljon vaivaa. Mutta ilokseni heräsin taas tuntematta mitään, sydän on kovettunut ja täysin tunnoton. Elämä on taas helppoa ja kevyttä, enkä aio luopua tästä enää. Mikään ei tunnu miltään eikä millään ole mitään väliä, on vain helppo hymyillä.
Ihmisen on pelastettava itse itsensä ja mä olen rakentanut suojamekanismeistä parhaimman. Kukaan ei pääse mua enää satuttamaan. Pitää muistaa olla luottamatta, koska valheiden kertominen on liian helppoa.
Joten älkää huolehtiko, voin paremmin kuin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti