Pidät musta kiinni niin lujaa, etten pysty liikkumaan. Koitan sanoa jotain, mutta kykyni puhua on kadonnut. Sanat ovat hävinneet ja minä niiden mukana.
En meinaa saada henkeä, kun otat mut huohottaen syleilyyn. Paniikki kasvaa ja seinät tuntuvat kaatuvan päälle.
Katson sairaalamaisen valkoisen vessan peilistä itseäni; takkuista tukkaa, levinneitä meikkejä, verisiä reisiä ja tyhjää katsetta.
Katsot hymyillen kelloa.
"Kyllä tämä menee läpi kotona."
Mua oksettaa.
Käyn kolme kertaa suihkussa, yritän saada kosketukset katoamaan. Mutta ne ovat kuin poltettuina ihollani, pysyvinä muistutuksina.
Jokin mussa meni lopullisesti rikki, hajosin Punavuoren kaduille.
Seitsemännen kerroksen enkelikin on kadonnut ja mä olen menettänyt kontrollin.
"Ei tehdä tästä liian vakavaa."
Voi kultasein, juuri nyt haluisin ottaa sut vain syleilyyn turvaan ja halata pitkään. Tämä sai kyyneleet silmiini aamubussissa..Olen vähän sanaton. Olet niin rakas, kai tiedät miten paljon välitän? PALJON. puhutaan pian❤
VastaaPoista